Maanantaina massalla - tiistaina timmisti, kuntoilun kaaos ja kosmos in English

maanantai 3. helmikuuta 2014

Rautahumppa testaa: Saarikylien retkiluistelurata - helmikuu 2014

Rautahumpan liki kaksivuotisen historian aikana toiseksi eniten vierailuja on kertynyt Saarikylien luisteluradasta vajaa vuosi sitten laatimaamme sepustukseen. Koska olemme sangen persoja julkisuudelle ja viehtyneitä kaikenmoiselle Rautahumppaan kohdistuneelle mielenkiinnolle, on pikapuoliin syytä toimittaa uusintaversio tuon syvästi arvostamamme jääurheilumekan nykyisestä tilasta.

Vaikka varsin myöhään maahamme saapunut pakkaskausi olikin jo viikkoja sitten ehtinyt jäädyttää Etelä-Suomen isotkin järvenselät, ehdin kiireiden vuoksi Kangasalan Saarikyliin vasta helmikuun ensimmäisenä päivänä. Ajankohta osoittautui kuitenkin erinomaiseksi, sillä pakkanen pysytteli leppoissa -3 asteessa, eikä tuulta ollut liiaksi. Myös radan Facebook-sivu ilmoitti baanan auratuksi. Noin 50 minuutin ajomatkan jälkeen Saarikylien maisemat alkoivat häämöttää. Jostain syystä Viianperäntien oikoreittiä ei oltu viitoitettu, joten harhailin paikalle Saarikylientien hieman pitempää taivalta pitkin. Auratuilla parkkipaikoilla olikin jo runsain mitoin kanssaluistelijoiden ajoneuvoja, mutta onneksi vielä sekaan mahtui. Koska itselläni on nuo kuulut Filan matkaluistimet, vuokrasin 2 eurolla vielä sauvat menoa vauhdittamaan.

Olin edellisenä päivänä tehnyt jälleen uusia ennätyksiä tamperelaisella ympyräradalla, joten odotukset myös Saarikyläpäivää kohtaan olivat korkealla, varsinkin kun nyt saatoin tuupata vauhtia sauvojen kera. Totta kai edellisen päivän rutistus tuntui vielä jäsenissä, mutta arvelin peruskestävyyden jo palautuneen



Itse rata oli kokenut selkeitä parannuksia viimevuotiseen verrattuna. Ensinnäkin rata oli huomattavasti leveämpi, ehkä kuusimetrinen. Näin ollen käsikkäin luistelevat paris- tai perhekunnat eivät juurikaan vauhdikasta menoa ja ohituksia hidastaneet. Toiseksi kaarteet oli aurattu loivemmiksi, joka helpotti varsinkin radan lounaismutkasta poistumista. Radan pintaa voisi kuvailla tyydyttäväksi. Auraus oli tehty huolella, mutta aiemmat luistelijat olivat toki saaneet paloja lohkaistua radan pinnasta. Paikoitellen röpöjääsaareke nousi järven pinnasta kuin pari senttiä korkea hidastetöyssy. Railojakin oli, muttei onneksi juurikaan pitkittäisiä, eivätkä näin ollen vaaraksi vauhtiluistelulle.

Vaikka radan sijainti on Tampereen vinkkelistä periferinen, on se kuitenkin asetettu paikkaansa suuressa viisaudessa, sillä kapeiden salmien ympärillä kohoavat saaret suojaavat kohtuullisen hyvin navakalta tuulelta. Testipäivänä alueelle puhalsi muutaman sekuntimetrin eteläinen ilmavirtaus, joka kyllä tuntui varsinkin lenkin ensimmäisellä etelään ja lounaaseen suuntautuneella kolmanneksella. Samalla tuulenvire antoi mukavaa sysäystä kierroksen loppuosalle, joka on noin 900 metrinen lähes suoraan etenevä osuus kaakko-luode suunnassa.

Luistelin tällä kertaa 20 kilometriä, joista 5 viimeistä autostani löytyneillä jääkiekkoluistimilla. Terää paikallaan pitävät ruuvit olivat toisesta Filastani löystyneet ja yksi ruuvi oli peräti pudonnut radalle. Ihmeen kaupalla löysin tuon sentin mittaisen metallinpalan heti seuraavalla kierroksella. Varsinaisia nopeusennätyksiä en kyennyt sauvoista huolimatta tekemään, ehkä joudun odottamaan siihen vielä parempaa keliä.

Saarikylien rata on ilman muuta tulevien viikonlopputreenien kohde, vaikka uusia kilpailijoita se on saanut muun muassa Tampereen Tahmelan rannasta lähtevästä Pyhäjärven baanasta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti